Lapset eivät oikein tiedä, mitä touhuisivat sadepäivinä. No, silloin pitää keksiä jotain tekemistä: lukemista, pelejä ym. Mutta minä olen tänään sinnitellyt tämän ääneni kanssa ja olen kutonut Heidin mekkoa ja olen ollut tässä koneeni ääressä paljon, mutta toki olen myös unelmoinut päikkäreissäni kaukaisesta auringon lämmöstä.
Nyt kuitenkin olen valinnut tänne joitakin kuvia käsitöistäni, joita olen vuosien mittaan pakertanut, tosin ahkerammin kuin nykyään, mikä johtuu taas nivelrikkoisista ranteistani, vaikka niihin tuet jo onkin. Mutta hitaanlaista on kaikki jo tässä iässä sairauksieni ja särkyjeni kanssa elellessä. Silti nautin elämästäni, sillä tunnen, että elän elämäni parasta aikaa ja joka vielä tästä paranee, uskokaa tai älkää.
Tässäpä vain pieni osa käsitöistäni, joten esittely jatkuu...ja jatkuu...
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa lauantai-illan jatkoa ja mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti